Kävimme luokkani kanssa Lahden kaupunginteatterissa 3.12.2014 katsomassa esitystä nimeltä Jessikan pentu. Esitys oli mukavalla tavalla humoristisesti tehty, mutta käsitteli silti tärkeitä vakavia aiheita, kuten yhteenkuuluvuuden tunne, perheriidat ja oman itsensä löytäminen. Esitys kertoi Jessikasta ja hänen puolisostaan, äidistään ja heidän koirastaan Jekusta. Myös pariskunnan poika Ilves oli tärkeässä roolissa näytelmässä, vaikka emme häntä lavalla nähneetkään. Näytelmä kertoi Jessikasta ja hänen elämästään koittaessaan sietää teknologiaa rakastavaa miestään ja hankalaa äitiään. Jessika itse on ahdistunut ja hänellä on tarve pääsät kaupungista luonnon helmaan elämään. Yhdessä perheensä kanssa Jessika yrittää luoda näytelmää, jonka voi näyttää pojalleen Ilvekselle esimerkkinä kasvatuksesta, joka Ilveksen olisi pitänyt saada. Mielestäni käsikirjoittaja oli saanut upeasti yhdisteltyä esityksen palaset toisiinsa siten, että jokainen katsoja varmasti ymmärsi esitystä jollain tasolla ja pystyi ehkä jopa samaistumaan siihen.
Teatteriin päästyämme luokkamme kokoontui yhteen ja puhuimme niitä näitä. Olimme esitystä edeltävinä päivinä käyneet läpi sitä koskevia juttuja ja tutustuneet esitykseen. Huomasin, että vaikka olimmekin teatterissa omalla ajallamme ja vaikka seuraavana päivänä olikin koe, olivat kaikki silti hilpeällä tuulella ja iloisella mielellä paikan päällä.
Kävimme jo päivällä aiemmin ostamassa liput Kean kanssa näytelmään, joten saimme ihan eturivin paikat. Siispä esityksen alkaessa kävimme istumaan isommalla porukalla eturiviin ja odotimme jännittyneenä esityksen alkua. Katsomossa ei ollut suurta tunkua meidän luokkalaistemme lisäksi, vaan harmittavasti useita paikkoja oli tyhjänä.
Kun esitys alkoi, tuntui alkukohtaus hieman tylsältä ja ajattelin pahinta. Onneksi kuitenkin yksi esityksen "hahmoista" Jekku-koira tuli pelastamaan tilanteen heti alussa ja yleisö räjähti nauruun. Jekku-koiran esiintulo oli näyttävä ja pidin Jekkua aluksi humoristisena ja hauskana hahmona, mutta esityksen edetessä alkoi Jekun tärkeys kasvaa ja Jekusta kuoriutui jotain aivan muuta kuin koira. Jotkut saattoivat pitää Jekkua jopa esityksen päähenkilön Jessikan mielikuvituksen tuotoksena tai kuvailuna Jessikan ajatuksista. Itse en oikein ole vieläkään päättänyt minkä mielipiteen itse muodostaisin Jekun roolista Jessikan elämään, mutta pidän tilanteesta, jossa vaihtoehtoja on useita.
Melkein joka kerta kun katsoihin muihin yleisössä oleviin, huomasin, että he nauroivat tai olivat muuten vain tunteellisia. Monissa kohti koko yleisö nauroi yhteen ääneen, mutta näin jälkeenpäin kun ajattelee tilanteita, joissa yleisö nauroi, ne olivat ehkä kaikista vaikuttavimpia ja syvällisimpiä kohtauksia.
Esitys herätti aivan varmasti todella paljon keskustelua ja ajatuksia. Pohdimme esityksen jälkeen kaikki esityksen merkitystä ja asioiden tarkoitusta. Monissa kohti ihmiset olivat eri mieltä asioista ja olivat tulkinneet asiat eri tavalla. Kuitenkin kaikki olivat samaa mieltä siitä, että esitys oli todella hyvä ja tunteita pintaan nostava. Mielestäni käsikirjoitus oli erinomaisesti onnistunut ja näyttelijöiden suoritukset ja muuntautumiskyvyt olivat huikeita.
Olen samaa mieltä kanssasi esityksestä. Se oli hauska, mutta samalla kuvasi vakavia aihetia. Kuvaus teatterikäynnistäsi oli mielekästä luettavaa, ja vaikka kuvailitkin enemmän teatteria kokemuksen näkökulmasta toit hyvin esiin myös omia pohdintojasi. Mustelisin kyllä että pojan nimi olisi ollut Ilves eikä Susi, mutta ei sillä ole niin merkitystä:D.
VastaaPoista